Katoaminen konsulaatissa kasvoi kriisiksi, jolla voi olla arvaamattomia seurauksia

Tunnettu saudiarabilainen lehtimies Jamal Khashoggi (arab. Khašuqǧi) astui sisään kotimaansa konsulaattiin Istanbulissa toinen lokakuuta tarkoituksenaan noutaa sieltä Turkissa avioitumiseen tarvittavat dokumentit. Turkkilainen kihlattu Hatice Cengiz odotti ulkona. Khashoggista ei ole vieläkään kuulunut mitään. Turkin viranomaiset epäilevät, että hänet murhattiin konsulaatissa ja kuljetettiin mahdollisesti osiin paloiteltuna Saudi-Arabiaan.  Toisten epäilyjen mukaan hänet ”vain” kaapattiin Saudi-Arabiaan. Saudi-Arabia on jyrkästi kieltänyt tämän ja väittää, että hän poistui pian konsulaatista, vaikka siitä ei ole mitään todisteita. On mahdollista, että Yhdysvaltojen tiedustelu oli tietoinen suunnitelmista kaapata Khashoggi.

Tätä kirjoitettaessa tapahtumasta on kehittymässä kansainvälinen selkkaus, jossa on Turkin ja Saudi-Arabian lisäksi mukana Saudi-Arabian läheinen liittolainen Yhdysvallat. Mitä pitäisi ajatella tapahtumasta, joka on jopa Lähi-idän standardeilla outo: kuin makaaberi yhdistelmä Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytystä Saliburyssä ja toimittaja Kim Wallinin sukellusvenemurhaa? Riippumatta siitä, onko Saudi-Arabia murhannut Khashoggin vaiko kidnapannut hänet, Khashoggin katoaminen konsulaattivierailun yhteydessä on poliittista dynamiittia.

Khashoggi on tunnettu lehtimies ja Saudi-Arabian johdon kriitikko

Khashoggi on veteraanitoimittaja, joka oli pitkään hyvin läheisissä suhteissa maansa johdon kanssa ja toimi lännessä jopa eräänlaisena epävirallisena Saudi-Arabian edustajana, jolta mielellään kyseltiin maan johdon näkemyksistä. Hän on aina ollut suhteellisen itsenäinen ja joutunut sen takia vaikeuksiinkin, mutta pohjimmiltaan hän on ollut lojaali Saudien suvun vallalle. BBC:n haastattelussa vain jokunen aika sitten Khashoggi korosti, ettei ole ”toisinajattelija” vaan lehtimies, joka haluaa työskennellä vapaasti.

Khashoggin kriittisyys maansa johtoa kohtaan kasvoi, kun Muhammad b. Salman (MBS) nousi kruununprinssiksi kesällä 2017. Monien arvioiden mukaan kruununprinssi on tällä hetkellä maan vaikutusvaltaisin hahmo, sillä kuningas Salman on vanha ja ilmeisen sairas ja tuntuu ainakin toistaiseksi luottavan mielipoikaansa. Syyskuussa 2017 Khashoggi pakeni Saudi-Arabiasta Yhdysvaltoihin, jossa hän alkoi toimia Washington Postin kolumnistina. Tämä yhdessä lukuisten tv-esiintymisten kanssa lisäsi hänen kansainvälistä näkyvyyttään. Kolumneissaan ja tv-esiintymisissään hän arvosteli Saudi-Arabiaa ja erityisesti kruununprinssiä. Hän on kritisoinut kruununprinssin yksinvaltaista käytöstä sekä sitä, että Saudi-Arabia tukahduttaa kaiken kritiikin yhä tiukemmin. Khashoggin mukaan MBS ei ole Gorbatšov vaan Putin. Khashoggi on myös syyttänyt Saudi-Arabian johtoa siitä, että samaan aikaan kun vähäistäkin kritiikkiä esittäneitä vainotaan, monet uskonoppineet saavat esittää esimerkiksi jyrkän šiia-vastaisia näkemyksiä. Hän on kritisoinut runsaasti myös korruptiota sekä maan ulkopolitiikkaa. Esimerkiksi Jemenin sota nousi esille Khashoggin ilmeisesti viimeiseksi jääneessä kirjoituksessa.

MBS on uudistaja, muttei halua demokratiaa

MBS haluaa esiintyä kotimaassaan ja kansainvälisesti uudistajana. Hän onkin epäilemättä taloudellinen ja sosiaalinen uudistaja, joka ajaa liberaalimpaa yhteiskuntaa. Osa tätä on kunnianhimoinen pyrkimys monipuolistaa talouden perustaa ja sallia esimerkiksi naisten autolla ajaminen, mikä tapahtui viime kesänä. Myös elokuvateatterit on avattu vuosikymmenien tauon jälkeen. MBS on korostanut voimakkaasti sitä, että Saudi-Arabian tulee palata maltilliseen islamiin. Ei liene yllättävää, että hän syytti maansa uskonnon radikalisoitumisesta Iranin vuoden 1979 vallankumouksen vaikutuksia eikä suinkaan salafistista wahhabilaisuutta, joka on aina ollut valtiouskonnon asemassa. MBS:n ja muun saudi-johdon ”pahuuden akselilla” on Iranin ja Qatarin lisäksi islamistinen Muslimiveljeskunta. Kuten Khashoggi kirjoitti, on outoa, että Saudi-Arabia inhoaa niin paljon islamisteja, vaikka Saudi-Arabia itse on ”kaiken poliittisen islamin äiti”.

MBS:n lanseeraamiin uudistuksiin ei kuitenkaan kuulu demokratisoiminen, vaan hän pyrkii modernisoimaan Saudi-Arabian muuttamatta kuningashuoneen asemaa. Saudi-Arabia on niin sanottu rentier-valtio, jossa valtion tulot eivät perustu verotukseen vaan väestön työpanoksesta paljolti riippumattomiin öljytuloihin. Kuningassuvun vallan oikeutus on islamin ja sen pyhien paikkojen suojelun ohella perustunut kykyyn jakaa öljytuloja kansalaisille. Nyt jaettavaa on vähemmän, ja juuri siksi MBS pyrkii modernisoimaan maata. Tällainen prosessi on tunnetusti vaarallinen regiimille, joka ei halua luopua yksinvallastaan. Kuten Tim McDaniel on kuvannut Iranin ja Venäjän suhteen, niin sanottu autoritaarinen modernisaatio johtaa helposti vallankumoukseen.

Saudi-Arabian johto onkin tällä hetkellä poikkeuksellisen epävarma asemastaan. Tähän liittyy ylikorostunut epäily Iranin ja Muslimiveljeskunnan muodostamasta uhasta, mikä on ilmennyt aggressiivisena ulkopolitiikkana. Usein irrationaaliseltakin vaikuttava ulkopolitiikka ei edes tunnu palvelevan Saudi-Arabian etuja. Mikä mahtoi olla hyöty Libanon pääministerin Sa’ad al-Haririn nöyryyttämisestä viime syksynä tai kiukuttelu Kanadalle kesällä? Operaatio Khashoggi saattaa päätyä osaksi näitä itseaiheutettuja iskuja maan omalle arvovallalle. Ei ole epäilystäkään siitä, että Teheranissa on naurussa pitelemistä.

Poikkeuksellisen sorron kausi Saudi-Arabiassa

Kun autoritaarisen valtion johdon oikeutus valtaan heikkenee kansalaisten silmissä eikä se halua demokratisoida, vaihtoehtona on usein sorron lisääminen. Juuri näin Saudi-Arabiassa on käynyt menneen vuoden aikana.  MBS:n ja muun johdon epävarmuutta lisää myös eliitin sisäinen riitaisuus. Yksi maan perustajan elossa olevista pojista, nykyisen kuninkaan veli prinssi Ahmad bin Abdul Aziz arvosteli hiljan Lontoossa MBS:ia Jemenin sodasta. Julkisuuteen päätyneellä videolla hän sanoi sotaa vastustaville mielenosoittajille, ettei sodasta ole vastuussa ”Saudien perhe” vaan ainoastaan ”tietyt yksilöt”. Hän jatkoi, että syyllisiä ovat nimenomaan kruununprinssi ja kuningas sekä muut. Nyt hänen kerrotaan harkitsevan vapaaehtoista maanpakoa. Korkeassa asemassa olevan prinssin esittämä julkinen arvostelu kuningasta ja kruununprinssiä kohtaan on hyvin poikkeuksellista. MBS:n väitetään olevan erityisen herkkänahkainen Jemenin sotaan kohdistuvasta arvostelusta. Sota, jonka piti heikentää Irania, on itseasiassa lähentänyt Irania ja šiialaisia hutheja (arab. sg. hūthi), jotka eivät olleet erityisemmin läheisiä ennen sitä. Samalla Saudi-Arabian arvovalta on kärsinyt inhimillisen katastrofin seurauksena.

Operaatio Khashoggi täytyy nähdä osana pyrkimystä hiljentää kritiikki ja osoittaa myös ulkomailla asuville kriitikoille, että Saudi-Arabia ei pelkää iskeä missään. Täytyy muistaa, että Turkki on ollut keskeinen turvapaikka arabimaiden oppositiolle. Viime aikoina Saudi-Arabia on aiempaa enemmän ryhtynyt pelottelemaan maasta paenneita kansalaisiaan, joiden määrä on myös selvässä kasvussa.  Saudi-Arabian sisällä on pidätetty tuhansia, ja osa pidätetyistä on vangittu epämääräisin perustein. Yksi tekijä Khashoggin hiljentämisen taustalla on ilman muuta hänen läheinen suhteensa Muslimiveljeskunnan Saudi-Arabian haaraan. Muslimiveljeskunta on ongelma Saudi-Arabialle ennen kaikkea siksi, että Saudi-Arabia haluaa olla ainoa sunni-islamilaisen valtion muoto. Erityisesti Muslimiveljeskunnan pyrkimys yhdistää islamia ja (ainakin rajoitetusti) demokratiaa on kauhistus Saudi-Arabian johdolle, joka on myös tietoinen veljeskunnan suosiosta maassaan.

Mitä seuraavaksi?

On selvää, että Turkin johdon kannalta sen suvereniteetin tyly loukkaaminen oli nöyryytys, jota sen on vaikea katsoa läpi sormien. Khashoggi oli sitä paitsi hyvin läheinen presidentti Erdoğanin kanssa, eikä hän ole kritisoinut Turkin huomattavia ihmisoikeusloukkauksia. Samoin Yhdysvaltojen ja EU:n kannalta tapahtuma on lievästi sanottuna kiusallinen. Presidentti Trump ja Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikan muotoilussa tärkeässä asemassa oleva vävypoika Jared Kushner ovat korostaneet hyviä suhteitaan MBS:n kanssa ja pitävät hänen rooliaan keskeisenä Yhdysvaltojen alueellisten tavoitteiden kannalta. Ei ihme, että Yhdysvallat oli hyvin hidas reagoimaan Khashoggin katoamiseen. Trumpin kanta on kuitenkin vähitellen tiukentunut, ja hän on sanonut Saudi-Arabiaa rangaistavan, mikäli syytökset osoittautuvat oikeiksi. Hän on kuitenkin alleviivannut sitä, että taloudellisiin suhteisiin ei tule merkittävää muutosta, eli mahdolliset sanktiot eivät ole taloudellisia.

Trumpin asenne on ollut huomattavan positiivinen yksinvaltaisia johtajia kohtaan, eivätkä Ihmisoikeudet todellakaan ole kuuluneet hallinnon prioriteetteihin. On mahdollista, että MBS luotti siihen, että tämä antaisi Saudi-Arabialle vapaat kädet toimia. Esimerkiksi Columbian yliopistossa vaikuttava Evan Hill on kirjoittanut uudesta sukupolvesta Lähi-idän Saddameja ja Qaddafeja, jotka saavat ”reformisteina” länsimaiden tuen. Kehitys alkoi jo ennen Trumpia: esimerkiksi John Kerry sanoi Egyptin vuoden 2013 sotilasvallankaappauksen jälkeen, että ”armeija palauttaa demokratian”. Yhtenä syynä kehitykseen Hill ja muut näkevät Saudi-Arabiasta ja muista Persianlahden maista tulevan painostuksen.

Trumpin hallinto kokee kuitenkin epäilemättä painetta tehdä jotain erityisesti siksi, että kongressi on jo pitempään ollut selvästi kriittisempi Saudi-Arabiaa kohtaan kuin hallitus, ja puheet rangaistustoimista ja sanktioista ovat siellä nyt yleisiä. Kongressi vaikuttaa yhtenäiseltä, mikä ilman muuta lisää ainakin jonkinlaisten sanktioiden todennäköisyyttä. Olisin silti yllättynyt, mikäli Yhdysvaltojen peruslinja muuttuisi. Maita eivät todellisuudessa yhdistä arvot vaan intressit.

Myös Turkin johdon liikkumatila on rajoitettu. Siksi Turkin johto on ollut huomattavasti varovaisempi lausunnoissaan kuin maan viranomaiset. Turkilla ja Saudi-Arabialla on monia erimielisyyksiä, jotka liittyvät Muslimiveljeskunnan asemaan, Qatarin kysymykseen ja tukeen Egyptin sotilasvallankumoukselle. Turkki pyrkii myös pitämään yllä tasapainoa suhteissaan Iraniin ja Saudi-Arabiaan, mistä Saudi-Arabia ei luonnollisesti pidä. Turkki tuskin haluaa lisää ongelmia maiden välille. Turkin talous on suurissa vaikeuksissa ja Persianlahden maista tulevien investointien loppuminen olisi sille merkittävä isku. Se kuinka tiukkana Turkki uskaltaa olla, riippuu paljolti Yhdysvaltojen tuesta tai sen puutteesta.

Kansainvälisen ja alueellisen kritiikin ja toimenpiteiden voimakkuus vaikuttaa olennaisesti Saudi-Arabian sisäiseen tilanteeseen ja MBS:n asemaan maan sisällä. Joka tapauksessa tapaus Khashoggi lisää valtataistelua maan sisällä. Siten lopputulos voi olla ihan päinvastainen, kuin mitä MBS toivoi. Virallinen vallanvaihto maassa lähenee väistämättä, ja siihen liittyvät riskit sisäisestä konfliktista kasvavat. Saudi-Arabiassa on periaatteessa olemassa rakenteet, joilla vallanvaihto tapahtuu järjestyneesti. Käytännön todellisuus voi olla muuta, sillä kovien haasteiden edessä olevassa yksinvaltaisessa järjestelmässä hallitsijan vaihto on aina riski. Lyhyellä tähtäimellä tapahtuma voi edelleen vahvistaa sortotoimenpiteitä maan sisällä johdon pelkojen kasvaessa. Toinen vaihtoehtoehto on, että kuningas Salman rajoittaa kruununprinssin toiminnanvapautta ja pyrkii siten tasapainottelemaan eri valtakeskusten välillä. Tästähän on viime ajoilta jo muutenkin merkkejä. Kuningas on jarruttanut MBS:n kunnianhimoista hanketta listata osa valtion öljy-yhtiö ARAMCO:sta pörssiin. Viime kuukausien aikana hän on myös palauttanut maan Palestiina-politiikkaa astetta perinteisemmäksi sen jälkeen, kun kruununprinssi vaikutti olevan valmis Trumpin hallinnon toivomiin merkittäviin myönnytyksiin Israelille. Ei ole lainkaan varmaa, että MBS lopulta seuraa isäänsä Saudi-Arabian kuninkaana.



Hannu Juusola, 15 lokakuuta 2018

, , ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *