näkyvä Bagdadissa

Irakilaisnuoret: ”Veri virtaa kaduilla, miksi meitä ei kuulla?”

Kun Whatsappiin kilahtaa viesti Bagdadista, niin tietää, että saapunut videomateriaali on veristä. Materiaali on myös autenttista: kännykällä kuvattua, tuttu ääni selittää taustalla mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu ja välillä vain juostaan pakoon. Läsnäolon tunne on käsin kosketeltavissa.

Käytännössä joka päivä Whatsappiini tulee materiaalia Irakista. Sitä on tullut lokakuun alusta lähtien, jolloin Irakin mielenosoitukset suuressa mittakaavassa alkoivat. Osa viesteistä on yleisemminkin sosiaalisessa mediassa jaossa olevaa materiaalia, mutta suurin osa kontaktieni ja tuttavieni kuvaamaa, omakohtaista.

Yksi kontakteistani, kutsun häntä tässä nimellä Ahmed, on tyytyväinen, kun saa viestejä Irakista maailmalle. Olemme sopineet, että voin toimittaa hänen lähettämänsä viestit edelleen tutkivan journalismin ryhmälle. Materiaalista voi olla myöhemminkin hyötyä, jos hallinnon mahdollisesti tekemiä loukkauksia tutkitaan kansainvälisesti. Lisäksi voin toimittajana hyödyntää saamaani materiaalia työssäni.

Ahmed lähettää videoita lähes päivittäin. Jos materiaalia ei tule, huolestun. Hyvä uutinen tässä tapauksessa on, että Irakin verkkoyhteydet on jälleen katkaistu. Huonompi uutinen olisi jotain muuta. Ahmed asuu Bagdadissa, mutta saan hänen kontaktiensa lähettämää materiaalia myös muista kaupungista kuten Najafista, Nasiriyyasta ja Basrasta.

Aluksi tiedustelin Ahmedilta joka kerta videon kuvaajaa, kuvauspaikkaa ja ajankohtaa sekä muita mahdollisia yksityiskohtia. Nyt hän ilmoittaa ne jo kysymättä. Jos hän ei ole kuvannut materiaalia itse, hän kertoo yksityiskohtia niin paljon kuin tietää. Tämä on jo huomattavasti enemmän, kuin mitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa leviävästä materiaalista saa irti ilman kaivelua.

Todentamisen vaikeus

Mielenosoitusten levittyä laajemmalle Irakissa lokakuun alussa sain sähköpostiini toistasataa videota ja kuvaa Irakin turvallisuusjoukkojen ja armeijan mielenosoittajia kohtaan käyttämästä väkivallasta. Pääsin, tai jouduin, postituslistalle hieman vahingossa. Kirjoitin työssäni Iltalehden ulkomaan toimituksessa näkökulmakirjoituksen siitä, kuinka Irakista tihkuu tietoa väkivalloin kukistetuista mielenosoituksista, mutta videoiden alkuperää on vaikea todentaa. Materiaalin kuvaajista ei ole tietoa, paikannustietoja ei ole ja videot ja kuvat on usein käsitelty vähintään lisäämällä niihin dramaattista musiikkia tai hidastuksia. Kirjoitukseni oli käännetty arabiaksi ja julkaistu sosiaalisessa mediassa sähköpostiosoitteeni kera. Käännöksen viesti oli kuitenkin hieman toinen kuin alkuperäisen näkökulman: käännöksen yhteydessä pyydettiin toimittamaan minulle videoita Irakin mielenosoituksista.

Materiaalia lähettäneet henkilöt halusivat äänensä kuuluville. He kaikki kysyivät viesteissään, miksi heitä ei kuulla – miksi länsimaat eivät kuuntele ja auta irakilaisia. Sama viesti mielenosoituksista levisi sosiaalisessa mediassa ja myöhemmin myös uutiskuvissa: ”Veri virtaa kaduilla, miksi meitä ei kuulla?”

Tuttavani Bagdadista lähetti videon, jossa hänen veljensä kuvasi heidän kotikatuaan. Videolla todennäköisesti tarkka-ampuja ampuu veljen ystävää reiteen. Ystävä lyyhistyy kadulle, mutta selviää turvaan. Yhdellä Ahmedin videoista paikallinen mies alkaa huutaa ohitse käveleville turvallisuusjoukkojen sotilaille. Sotilaat ampuvat miestä päähän kadulla. Mies kuolee siihen. Video on kuvattu läheisen kaupan oviaukosta. Toisella sähköpostiini tulleista videoista Irakin turvallisuusjoukkojen jäsen leikkaa mielenosoittajan korvan irti. Video on tärisevä ja huonolaatuinen: siitä ei saa selvää, onko maassa makaava mies kuollut tai missä ja milloin video tarkalleen ottaen on kuvattu.

Suuri osa saamastani materiaalista on niin veristä ja väkivaltaista, ettei sitä voi julkaista suomalaisessa mediassa. Lisäksi videoiden alkuperää on haasteellista jäljittää. Teimme videotoimittajamme kanssa lyhyen koosteen Irakin mielenosoituksista ja mielenosoittajia kohdanneista väkivaltaisuuksista. Vain pientä osaa materiaalista pystyi kuitenkaan käyttämään, ja siitäkin suuren osan joutui pikselöimään ennen julkaisua.

Viimeinen pisara?

Mielenosoitukset ovat levinneet lähes koko maahan Pohjois-Irakia lukuun ottamatta. Pahimmat yhteenotot mielenosoittajien ja maan turvallisuusjoukkojen sekä eri militiaryhmien välillä ovat olleet Bagdadin lisäksi Etelä-Irakissa, muun muassa Najafissa, Nasiriyyassa ja Basrassa. Myös Karbalassa, šiiamuslimeille uskonnollisesti tärkeässä kaupungissa on ollut väkivaltaisia yhteenottoja.

Marraskuun lopussa mielenosoitukset muuttuivat yhä väkivaltaisemmiksi etenkin Etelä-Irakissa. Muun muassa Najafissa ja Nasiriyyassa mielenosoittajat kutsuivat vapaaehtoisia sairaaloihin luovuttamaan verta loukkaantuneille. Tuttava Najafista lähetti livevideota, jolla näkyi, kuinka sairaalan käytävä oli täynnä haavoittuneita ja muutoin loukkaantuneita sekä verta luovuttavia vapaaehtoisia. Tilanne vaikutti kaoottiselta.

Seuraavina päivinä väkivaltaisuudet jatkuivat sekä etelässä että Bagdadissa. Myös pohjoisemmista kaupungeista kuten Mosulista ja Tikritistä kuului tuttavilta kannatusviestejä mielenosoittajille, vaikka ihmiset eivät ole katuja vallanneetkaan, ainakaan toistaiseksi.

Pari kuukautta jatkuneet mielenosoitukset vaativat turnauskestävyyttä, ja myös Ahmed on alkanut väsyä. Edelleen kaikki hänen välittämänsä tiedot osoittautuvat paikkansa pitäviksi, ja myös kuvamateriaali vaikuttaa autenttiselta. Viestien läpi kuuluu kuitenkin tuskastuminen: mielenosoitukset ovat kestäneet kaksi kuukautta ja muutosta ei näy, väkivalta jatkuu ja ihmisiä tapetaan. Ahmed puhuu yhä avoimemmin siitä, kuinka Iranin tukemat puolisotilaalliset militiajoukot hyökkäävät asein mielenosoittajia vastaan etenkin Bagdadin ulkopuolella. Myös hän on alkanut kysyä, miksei muu maailma reagoi Irakin hallinnon rikoksiin kansalaisiaan kohtaan.

Tilanne vaikuttaa eskaloituvan. Viimeisellä Ahmedin lähettämällä videolla Irakin armeijan sotilaat hakkaavat pampuilla maassa makaavia mielenosoittajia. Ahmed ei ole kuvannut videota itse, vaan on saanut sen omalta kontaktiltaan, ja lähetti sen saatesanoin (vapaa käännös): ”Videolla Irakin joukot hakkaavat mielenosoittajia. En tiedä aivan tarkkaa paikkaa.” Kontakti puolestaan oli saanut videon omalta kontaktiltaan, joka on osoittautunut hyväksi lähteeksi aiemmin.

Viimeinen viesti Ahmedilta on 2. joulukuuta. Hän on muuttanut vanhempiensa kanssa sukulaisten luokse. He jättivät kotitalonsa, koska useat eri militiat ovat etsineet Ahmedia mielenosoitusten vuoksi. Militiat ovat tappaneet useita mielenosoittajia lokakuun alusta lähtien.

Kysyn Ahmedilta, mistä militioista hänen kohdallaan on kyse. Hän mainitsee ensimmäisinä Asaibin (Asa’ib Ahl al-Haqq eli AAH) ja Badr-järjestön sekä sen lisäksi muita Iranin tukemia militioita kuten Saraya al-Khorasanin. Hän muistuttaa vielä muutamia viikkoja sitten lokakuussa useilla eri sosiaalisen median kanavilla levinneestä videosta, jolla Iranin vallankumouskaartin tunnuksin varustettuja autoja kulkee letkassa Diwaniyahin kaupungissa Keski-Irakissa.

Marraskuun viimeisenä perjantaina šiiamuslimien korkein uskonnollinen johtaja Ali al-Sistani kehotti Irakin hallitusta eroamaan ja maata valmistautumaan uusiin vaaleihin. Tämän seurauksena Irakin pääministeri Adil Abdul Mahdi ilmoitti erostaan samana päivänä, ja 1. joulukuuta Irakin parlamentti hyväksyi pääministerin ja hallituksen eronpyynnön.

Kysyn vielä Ahmedilta, miltä viimeisimmät poliittiset käänteet Bagdadin kaduilla näyttävät. ”Ei vaikuta protesteihin millään tavoin, koska koko poliittinen järjestelmä halutaan muuttaa, eli se prosessi, minkä Yhdysvallat tänne toi vuonna 2003”, on Ahmedin vastaus. Hän arvioi, että muutos kestää kauan.

Toinenkin asioita yhteiskunnallisesta näkökulmasta tiiviisti seuraava kontaktini näkee tilanteen samoin. Hän kertoo, että marras-joulukuun vaihteessa heimot ovat ottaneet järjestyksenvalvojan tehtäviä itselleen joillakin alueilla Irakissa, koska ihmiset eivät enää luota poliisiin ja muihin turvallisuusjoukkoihin: ”Liikaa kuolleita, liikaa verta”, hän sanoo. Hän ymmärtää, etteivät heimot ole pysyvä ratkaisu takaamaan turvallisuutta, vaan saattavat pidemmän päälle monimutkaistaa tilannetta entisestään.

Laastarilla ei enää avomurtumia paikata.



Nina Järvenkylä, 9 joulukuuta 2019

, ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email

Seuraava artikkeli

Lukeeko kukaan turkkilaisia lehtiä?



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *