Biden puhumassa

Bidenin Yhdysvallat ja Lähi-itä: eri tyyli, sama sisältö

Kun amerikkalaiset televisiokanavat olivat ilmoittaneet Bidenin voitosta, sosiaaliseen mediaan alkoi ilmestyä kommentteja, kuinka presidentti Trumpin liittolaiset Lähi-idässä surivat tappiota. Surijoina esitettiin Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan, Israelin pääministeri Benjamin ”Bibi” Netanyahu sekä Saudi-Arabian ja Abu Dhabin kruununprinssit Muhammad bin Salman (MBS) ja Muhammad bin Zayid (MBZ). Mitä Trumpin tappio ja uuden presidentin valinta merkitsevät heille ja Lähi-idälle ylipäänsä? Lähi-itähän on alue, jossa Trumpin ulkopolitiikka on ollut paljon aktiivisempaa kuin useimmilla muilla alueilla, ja potentiaalinen pitempiaikainen vaikutus on sen vuoksi suurempi.

Biden merkitsee paluuta kohti Yhdysvaltojen perinteistä ulkopolitiikkaa Lähi-idässä, ainakin mitä tulee tyyliin ja retoriikkaan. Sen sijaan todelliset sisällölliset muutokset saattavat jäädä vähäisiksi. Mikäli alueelle ei kehity yllättävää suurkonfliktia, Lähi-itä ei myöskään tule olemaan Bidenin ensisijainen mielenkiinnon kohde.

Myös Biden on Israel-myönteinen

Trump on ottanut Tel Avivin toiveet huomioon enemmän kuin aiemmat presidentit. Ei ihme, että poikkeuksena lähes koko muuhun maailmaan Trump on ollut hyvin suosittu Israelissa. Tuoreen gallupin mukaan yli 63 % israelilaisista piti Trumpia parempana kuin Bidenia, jota tuki noin 19 % vastanneista. Trump on hyväksynyt Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja Golanin aseman osana Israelia sekä esittänyt Israelin ja palestiinalaisten välistä rauhansopimusta (The Deal of the Century), joka tarjoaisi Israelille lähes kaiken sen haluaman. Trumpin hallinto on myös luopunut tulkinnasta, jonka mukaan Länsirannan siirtokunnat olisivat kansainvälisen lain mukaan laittomia. Niin ikään Trump on rankaissut palestiinalaisia taloudellisesti ja diplomaattisesti. Hyvin merkittävää on myös Trumpin hallinnon aktiivisuus pyrkimyksessä normalisoida Israelin suhteet länsimielisiin Persianlahden konservatiivisiin kuningaskuntiin sekä taloudellista apua epätoivoisesti tarvitseviin valtioihin kuten Sudaniin.

Biden on arvostellut Trumpin hallinnon unilateraalisia menettelytapoja mutta ei varsinaisesti lopputulosta. Kuten koko Yhdysvaltojen poliittinen eliitti myös Biden on hyvin Israel-myönteinen, eikä hänellä ole sisäpoliittisten syiden takia mahdollisuutta olennaisesti erilaiseen Israel-politiikkaan. Israel menettänee jonkin verran vapauttaan siirtokuntien rakentamisessa, ja vastaavasti on ilmeistä, että rankaisutoimet palestiinalaisia kohtaan lievenevät tai niistä luovutaan kokonaan. Esimerkiksi USA:n rahoitus palestiinalaispakolaisten koulutuksesta ja terveydenhuollosta vastaavalle pakolaisjärjestö UNRWA:lle palautunee.

Biden tuskin painostaa palestiinalaisia hyväksymään rauhan Trumpin sopimusehdotuksen pohjalta. Palestiinalaishallinto onkin suhtautunut Bidenin valintaan toiveikkaasti. On todennäköistä, että neuvotteluyhteys palestiinalaisten ja Yhdysvaltojen välillä palautuu. Voi myös olla, että Biden jollain tasolla pyrkii elvyttämään niin sanottua rauhanprosessia, mutta en usko hänen olevan valmis laittamaan Israelia koville.

Israelin asema on hyvin vahva ja vastaavasti palestiinalaisten asema on historiallisen heikko. Ilman merkittävää painostusta Israelilla ei ole mitään syytä tinkiä sitä suosivasta status quosta. Tuoreet suhteiden normalisointisopimukset vahvistavat entisestään Israelin asemaa. Nämä sopimukset eivät katoa Bidenin myötä. Obaman välit Netanyahuun olivat hyvin huonot, mutta siitä huolimatta hänkin tuki Israelia hyvin avokätisesti. On vaikea kuvitella, että samanlainen vastakkainasettelu syntyisi Netanyahun ja Bidenin välille. Netanyahun täytynee kuitenkin poistaa Trumpin kuva Twitter-tilinsä taustakuvasta.

Iranin suhteen muutos voi olla merkittävä

Suurimpia muutoksia on syytä odottaa Iranin politiikan suhteen. Tämä potentiaalinen muutos on myös suurin kitkan aiheuttaja Israelin ja tulevan hallinnon välillä. Biden on ilmoittanut tavoitteekseen palauttaa voimaan Obaman aikana solmittu sopimus Iranin ydinohjelmasta (The Joint Comprehensive Plan of Action eli JCPOA), josta Trump vetäytyi toukokuussa 2018. Vetäytyminen ja sitä seurannut ”maksimaalisen painostuksen” politiikka Irania vastaan on ollut Trumpin Lähi-itä-politiikan kulmakiviä. Iranin ohella paine on ulotettu myös Iranin liittolaisiin tai sellaisina pidettyihin henkilöihin esimerkiksi Libanonissa. Ehtona sopimukseen paluulle on luonnollisesti se, että myös Iran alkaa jälleen noudattaa sitä. Tämän lisäksi Bidenin ilmeisenä tavoitteena on laajentaa sopimusta siten, että se tai erillinen lisäsopimus kattaa myös Iranin muun aseohjelman ja sen ”ongelmallisen” käytöksen alueella. Tämä ei ole helppo tehtävä.

Kysymys on Iranin ulkopolitiikan itsenäisyydestä, ideologiasta ja Iranin oikeutetustikin kokemista turvallisuusuhista. Viisain diplomatia yhdistäisi Iranin kanssa käytävät neuvottelut pyrkimykseen luoda laajempaa alueellista liennytystä erityisesti Iranin ja Saudi-Arabian välille. En kuitenkaan jaksa uskoa näin suurta diplomaattista ponnistelua vaativaan projektiin. Bidenin ensisijaiset tavoitteet ovat ihan muualla kuin Lähi-idän konfliktien ratkaisussa. Ainakin aiemmin Biden on suhtautunut kriittisesti kunnianhimoisiin tavoitteisiin pyrkiä muuttamaan aluetta olennaisella tavalla. Samaten hän jakaa Trumpin ja Obaman pyrkimyksen pienentää USA:n roolia Lähi-idässä. Odotettavissa on konfliktien hallintaa ratkaisupyrkimysten sijaan. Ellei Lähi-itä sitten taas yllätä.

Biden ja itsevaltiaat

On selvää, että Netanyahun lisäksi lukuisat alueen itsevaltaiset johtajat ovat huolissaan Bidenin voitosta. Trumphan on suhtautunut itsevaltiaisiin korostetun positiivisesti kutsuen esimerkiksi Egyptin presidenttiä Abd al-Fattah al-Sisiä ”mielidiktaattorikseen”.

Bidenin tullessa valtaan Turkin, Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiraattikuntien johto menettää toimintavapauttaan. Paineet lopettaa Jemenin sota kasvavat, ja myös ihmisoikeusrikkomuksiin kiinnitettäneen suurempaa huomiota. Biden vaatinee aktiivisemmin myös Qatarin ja muiden Persianlahden arabivaltioiden välisen kiistan lopettamista. Aluksi Yhdysvaltojen ehdot myös asevientiin alueelle tiukentunevat. Itsevaltaiset valtiot oppinevat kuitenkin tulemaan toimeen uudessa tilanteessa.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, missä määrin Biden arvioi uudelleen Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian välisiä suhteita. Niissä ei ole odotettavissa suuria tai pitkäkestoisia muutoksia, sillä Yhdysvaltojen perusintressit eivät ole muuttuneet. Niitä ovat Israelin turvallisuus, öljyn vapaa kulku ja terrorismin vastainen taistelu. Myös Emiraattien ja Turkin merkitys Yhdysvaltojen perusintressien kannalta on liian tärkeä, jotta merkittäviä muutoksia olisi odotettavissa.

Emiraattien normalisointisopimus Israelin kanssa on tavallaan vakuutus tulevaisuutta varten. Läheinen suhde Israeliin antaa sille suojaa Yhdysvaltojen negatiivisilta reaktioilta sen muuta alueellista toimintaa kohtaan. Maa on jo aiemmin vetäytynyt Jemenin sodasta. Turkkia kohtaan Biden oli varsin kovasanainen jo Obaman presidenttikaudella. Turkkiin kytkeytyy myös kysymys NATO:sta ja Kyproksen kiista. Pidän todennäköisenä, että Emiraattien ohella myös Turkki ja Saudi-Arabia pyrkivät jollain tavoin tarjoamaan Bidenille myönnytyksiä, mikä suojaisi niitä pitkäkestoisemmalta kritiikiltä tai jopa rankaisutoimilta.

Yleisesti ottaen arabivaltioiden kannalta tärkeä muuttuja on Yhdysvaltojen ja Iranin välisten suhteiden kehitys. Erityisesti Saudi-Arabia seuraa tätä kehitystä mustasukkaisesti. Tähän sisältyy jatkossakin maiden välisen poliittisen kriisin mahdollisuus.

Trumpin viimeiset viikot

On mahdollista, että useampi valtio pyrkii tekemään mieleisiään muutoksia alueella ennen kuin Bidenin hallinto astuu valtaan ja ehtii järjestäytyä. Ne joutuvat huomioimaan toisaalta Bidenin valtaantulon asettamat rajoitukset tulevalle toiminnalleen sekä toisaalta sen, että vielä pari kuukautta valta on Trumpilla. Ei helpoin mahdollinen toimintaympäristö.

Entä sitten Trump? Pyrkiikö hän viimeisten viikkojensa aikana tekemään vielä jotain historiallista ja kenties peruuttamatonta vai keskittyykö hän golfin pelaamiseen? Voimme hyvinkin nähdä lisää toimia liittyen Iraniin ja toisaalta Palestiinan konfliktiin. Obaman läksiäislahja oli YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2334, joka tuomitsi Israelin siirtokuntarakentamisen. Trumpin tulevia toimia se ei pysäyttänyt.

Artikkelikuva:  Shutterstock/Crush Rush



Hannu Juusola, 9 marraskuuta 2020

, , , , ,




Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *