Hannu Juusola

 

Syyrian konfliktin kehittymiseen ja dynamiikkaan liittyy hyvin paljon sellaista, mistä nykytutkimuksella ei vielä ole varmuutta. Yksi tärkeä ja kiistelty kysymys tässä on ulkopuolisten toimijoiden tuen merkitys konfliktin kehitykselle. Erityisesti alueen valtioiden suoran tuen merkityksestä eri oppositiotoimijoille on paljon eri tulkintoja. Vähitellen tieto kuitenkin lisääntyy, vaikka materiaalin tulkinta tulee varmasti olemaan pitkään kiistanalaista.
 
Tietovuotoja julkaiseva The Intercept julkaisi 24. lokakuuta yhdysvaltalaisen tiedustelujärjestön NSA:n salaisen dokumentin maaliskuulta 2013. Dokumentti kuuluu Edward Snowdenin vuotamaan materiaaliin. Sen mukaan Yhdysvallat oli saanut tiedustelutietoa, joka kertoi Assadia vastaan nousseiden kapinallisten aikeista iskeä moneen tärkeään kohteeseen Damaskoksessa 18. maaliskuuta, kun konfliktin alkamisesta tuli täyteen kaksi vuotta. Näin myös tapahtui, kuten lukuisat lähteet silloin raportoivat. Näyttävä isku kohdistui muun muassa lentokenttään ja presidentin palatsin alueeseen.
 
Salaisen materiaalin mukaan isku tapahtui Saudi-Arabian toimittamalla aseistuksella ja suoraan korkean sauditiedustelupäällikön Salman bin Sultanin käskystä. Prinssi Salman, joka on vuosikymmeniä saudipolitiikassa vaikuttaneen prinssi Bandar bin Sultanin velipuoli, oli tuossa vaiheessa merkittävässä roolissa Saudi-Arabian Syyria-politiikassa.  Lisäksi NSA:n dokumentti paljastaa Saudi-Arabian olleen tyytyväinen iskuun.
 
Avun vastaanottajana ja Damaskoksen iskun tekijänä oli ilmeisesti Syyrian vapaan armeijan ryhmiä. Tämä vahvistaa sitä yleistä kuvaa, jonka mukaan Saudi-Arabia tuki varsinkin alkuvaiheessa mieluummin pikemminkin nationalistisia ryhmittyä kuin puhtaammin islamistista taustaa edustavia ryhmiä, jotka puolestaan olivat Qatarin ja Turkin suosiossa. Murtaza Hussainin kirjoittamassa Intereceptin artikkelissa haastateltu Aron Lund edustaa tätä tulkintaa, jota on kannattanut myös toinen tunnettu Syyria-tutkija Thomas Pierret. Syynä saudien politiikkaan oli se, että 1990-luvun kuluessa vallankumouksellista islamismia edustavat ryhmät olivat kääntyneet Saudi-Arabiaa vastaan, ja maa koki ne sen jälkeen vihollisikseen.
 
Syyrian konfliktissa Saudi-Arabian politiikka ei kuitenkaan ole ollut johdonmukaista tässä suhteessa, sillä välillä se on tukenut myös radikaaleja islamistisia ryhmittymiä. Siten Syyrian konflikti muodostaa jossain määrin poikkeuksen Saudi-Arabian ulkopolitiikalle 1990-luvun alusta lähtien. Hallitseva linja siinä on nimittäin ollut ja on status quo -voimien tukeminen radikaalia muutosta vaativia ryhmiä vastaan.
 
The Interceptin julkaiseman dokumentin arvo on siinä, että se vahvistaa käsitystä Saudi-Arabian aktiivisesta roolista Assadin vastaisessa taistelussa. Tietenkään tämänkaltaisen tiedustelutiedon luotettavuus ei koskaan ole sataprosenttisen varmaa.