mustonenpyöreä

Liina Mustonen

Kuva: Mahmoud Abou Zeid (Shawkan)*

 

Kesällä 2015 23-vuotias nuori nainen nimeltään Esra al-Taweel katosi Kairossa ravintolaillan päätteeksi. Perheen ja ystävien etsiessä nuorta valokuvaajaa Egyptin turvallisuusviranomaiset väittivät, ettei heillä ollut tietoa Esran olinpaikasta. Egyptin turvallisuusviranomaisten häpeäksi Esra löytyi kuitenkin muutama viikko katoamisensa jälkeen al-Qanaterin vankilasta. Muutaman kilometrin päässä Kairosta sijaitseva al-Qanaterin vankila on yksi Egyptin vanhimmista naisvankiloista.

Egyptin vankiloiden täyttyessä poliittisista vangeista myös vangittujen naisten määrä on kasvanut. ANHRI raportoi neljästä uudesta naisvankilasta, jotka on kaikki perustettu vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen. Al-Jazeeran vankilaoloja käsittelevä raportti kertoo naisaktivistien kiinniotoista ja heidän epäinhimillisestä kohtelustaan vuoden 2013 vallankaappauksen jälkeen.  Esimerkiksi Aleksandriassa kiinniotetut, sotilasvallankaappausta vastaan mieltään osoittaneet naisopiskelijat ja sittemmin al-Abaadeyan vankilaan siirretyt naisvangit kertovat väkivaltaisesta kohtelusta.

Al-Qanaterin vankilan arkea kuvailemaan pyrkinyt ramadan-saippua-ooppera ei tee oikeutta niille epäinhimillisille olosuhteille, joita muun muassa Esra kuvailee vankilasta lähettämissään kirjeissä. Televisiosarjoja työstävät Egyptin kulttuuritekijät tuntevat valtiollisen sensuurin rajat.

Aikaisemmin mielenosoituksessa luodin selkäänsä saanut Esra ei saanut tarvittavaa lääkitystä vankilassa. Häntä syytettiin Muslimiveljeskunnan jäsenyydestä ja Egyptin valtion mainetta haittaavien uutisten levittämisestä. Marraskuussa 2015 kohun nostatti valtio-omisteisen Mena-uutistoimiston uutinen, jonka mukaan Esra oli tunnustanut jäsenyytensä Muslimiveljeskunnassa. Seuraavana päivänä uutinen kuitenkin kumottiin, sillä Esran puolustus kielsi tunnustuksen. Saman vuoden joulukuussa Esra pääsi lopulta vapaaksi. Vapautuksen ehtona tosin oli, että hän raportoisi viikoittain asuinpaikkansa poliisiasemalle. Esra vapautettiin terveydellisistä syistä tästä velvollisuudesta huhtikuussa 2016

Mielivaltaisesta vangitsemiskäytännöstä kertovat monet muutkin tarinat. Ibrahim Halawan tapaus on yksi niistä. Kesän 2013 sotilasvallankaappauksen aikoihin 493 muun mielenosoittajan kanssa vankilaan joutunut Halawa oli vangitsemishetkellä vielä alaikäinen. Häntä syytettiin julkisen omaisuuden tuhoamisesta, hyökkäämisestä turvallisuuskoneistoa vastaan sekä murhista. Muiden vangittujen tavoin Ibrahim on kohdannut vankilavuosinaan poliisiväkivaltaa.

 

Hätäsovellus varoittaa omaisia katoamisesta

 

Eri kansalaisjärjestöt raportoivat Egyptissä kadonneen viime vuosina satoja ihmisiä. Katoamisten yleisyyttä ilmentää myös katoamisista raportoivan järjestön kehittämä mobiiilisovellus. “Minä suojelen” –applikaation avulla uhri voi mahdollisen katoamistilanteen uhatessa lähettää hätähuudon puhelimen kautta ystävillensä.

Puhelimeen asennettavasta ohjelmasta olisi hyötynyt myös italialainen tutkija Giulio Regeni. Hän katosi Kairossa vuonna 2016 Egyptin vallankumouksen vuosipäivän aikoihin. Regenin ruumis löydettiin päivien päästä tien varresta. Tapaus toi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen toimintamallin, jota monet paikalliset aktivistit ja toimittajat joutuvat pelkäämään päivittäin.

Vankien väkivaltainen kohtelu ei ole uusi ilmiö Egyptissä. Maha Abdelrahman osoittaa uusimassa tieteellisessä julkaisussaan, kuinka tavallisten kansalaisten kidutus tuli osaksi Egyptin poliisin repertuaaria 1990-luvulla. Vankien väkivaltaisen kohtelun lisäksi ongelmallisia ovat myös joukko-oikeudenkäynnit, jotka estävät reilun oikeusprosessin toteutumisen jokaisen syytetyn kohdalla. On todennäköistä, että monet katoamis- ja kuolemantapaukset eivät koskaan näe päivänvaloa. Esimerkiksi vallasta syöstyä presidentti Morsia kannattavan Muslimiveljeskunnan jäsenten katoamisesta ja vangitsemisesta tiedetään huomattavasti vähemmän kuin edellä mainituista Giulio Regenistä, Esra al-Taweelista tai Ibrahimin Halawasta.

 

Autoritaarista hallintoa laillistamassa

 

Alaikäisenä vangittu Ibrahim Halawa on Irlannin kansalainen. Irlannin kansalaisuus, maan delegaation vierailu Egyptissä tai kansalaisaktivismi eivät kuitenkaan ole pystyneet keskeyttämään Ibrahamin kolmen vuoden vankilatuomiota ja väkivaltaista kohtelua.

Presidentti al-Sisi esitti hiljattain Ibrahimin tapaukseen liittyvät valittelunsa maassa vierailleelle irlantilaiselle delegaatiolle. Hän selvensi, että jos asia olisi hänen käsissään, niin Ibrahim olisi vapaa. Lausunnollaan presidentti vetosi Egyptin oikeusjärjestelmän riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. Egyptin opposition edustaja, professori ja entinen kansanedustaja Amr Hamzawy kutsuu presidentti al-Sisin politiikkaa valtiojohtoisen autoritarismin laillistamiseksi.

Syksyllä 2013 voimaan astunut, julkisia kokoontumisia rajoittava kokoontumis- tai usein myös protestilaiksi kutsuttu oikeuden pykälä mahdollistaa Ibrahimin ja monen muunkin kansalaisaktivistin vangitsemisen. Kairon Ihmisoikeusinstituutin informatiivinen videokooste valottaa kokoontumisoikeutta rajoittavan lain siirtomaa-aikaista historiaa.

Tänä päivänä yli kymmenen hengen kokoontumisen ilman lupaa kieltävällä lailla on ollut tuhoisa vaikutus presidentti al-Sisin politiikkaa vastustavalle oppositiolle.  Mielenilmauksen järjestäminen kun vaatii monta eri lupaa, ja jättää näin poliisin päätettäväksi, kuka saa osoittaa mieltään. Monilukuinen laki jättää tulkinnanvaraiseksi esimerkiksi sen, mitä liikenteen häirinnällä ja julkisen järjestyksen rikkomisella tarkoitetaan. Maha Abdelrahmanin mukaan sekurokrattisen valtion lainsäädännölliset toimenpiteet ovat tuoneet yksityiset turvallisuuspalvelut valvomaan ”yleistä järjestystä”. Yksityisen, kansainvälisen turvapalvelun Falcon Groupin “yleisen järjestyksen” valvominen Egyptin yliopistokampuksilla on tästä yksi esimerkki.

 

Kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan

 

Autoritäärinen hallinto kukoistaa parhaiten, kun se onnistuu hiljentämään mahdollisimman suuren osan siihen kohdistuvasta kritiikistä. Syyskuussa 2014 ratifioitu ja vuonna 2016 muutettu rikoslain pykälä 78 on esimerkki niistä juridisista välineistä, joiden avulla Egyptin hallinto voi rajoittaa toimintaansa arvostelevien organisaatioiden toiminnanvapautta. Kyseinen pykälä kieltää ulkomailta tulevan rahoituksen sekä egyptiläisten kansalaisjärjestöjen yhteistyön ulkomaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Jälleen kerran kieltoa perustellaan sillä, että ulkomainen yhteistyö ja rahoitus on uhka Egyptin kansallisille intresseille.

Mada-järjestön ja sen perustajan Hisham Gafaarin vangitseminen on ennakkotapaus kyseisen lain soveltamisesta. Gafaar on ollut vangittuna siitä lähtien, kun Egyptin turvallisuusjoukot tunkeutuivat Mada-järjestön toimistoon vuoden 2015 syksyllä. Gafaarin nimi esiintyy myös hiljattain ilmestyneessä listassa, jossa Egyptin oikeusinstanssit luettelevat 1500 henkilöä, joita se pitää maan vihollisina – eli terroristeina.

Kansalaisjärjestöjen ahdinko ei ole uusi ilmiö. Vuoden 2011 loppupuolella Egyptin turvallisuuskoneisto teki ratsian ulkomaisia siteitä omaavien kansalaisjärjestöiden tiloihin. ”Tapauksessa numero 173” Kairon rikosoikeus tuomitsi ulkomaisia sekä egyptiläisiä kansalaisjärjestöjä ja kielsi monen organisaation toiminnan Egyptissä. Myöhemmin valvonnan kohteeksi ovat joutuneet myös useat muut organisaatiot. Kyseisten organisaatioiden perustajien ja johtajien varat on jäädytetty tai heidät on laitettu matkustuskieltoon.  Listalle kuuluvat monet organisaatiot, joiden raportointiin tämäkin artikkeli perustuu (muun muassa aikaisemmin mainitut ANHRI ja Kairon ihmisoikeusinstituutti, henkilöoikeuksiin erikoistunut järjestö EIPR, väkivallan uhrien rehabilitoimiseen keskittynyt Nadem-keskus, sekä naistutkimukseen erikostunut järjestö Nazra).

Tässä artikkelisarjassa olen valottanut vankilan roolia osana Egyptin hallituksen pelon politiikkaa. Didier Fassinin Ranskan vankiloissa tekemään etnografiaan viitaten olen tarkastellut sitä, minkälaisia henkilöitä Egyptin vankiloissa istuu. Sen sijaan, että yksinkertaisesti katsoisimme pelkän vankien määrän moninkertaistumisen kertovan rikosten määrän kasvusta, meidän tulisi pohtia sitä, mitä näiden monilukuisten vankien profiilit itse asiassa kertovat yhteiskunnasta. Fassin kirjoittaa ranskalaisvankien ihmettelevän, miksi suuret talousrikolliset loistavat poissaolollaan vankiloissa. Samaa kysyvät varmasti tuhannet vangitut kansalaisaktivistit ja toimittajat Egyptin pahamaineisissa vankiloissa.

 

*Shawkan on tällä hetkellä vankilassa oleva valokuvaaja.