Hannu Juusola

Sa’ad al-Hariri, jonka toinen kausi Libanonin pääministerinä alkoi vasta viime joulukuussa, ilmoitti yllättäen erostaan neljäs marraskuuta. Kaikkein oudointa tapahtumassa oli se, että ilmoitus tapahtui Saudi-Arabian pääkaupungissa ja saudiviestimien kautta. Edesmennyt isä Rafiq ja poika Sa’ad ovat pitkään olleet saudien suojatteja sekä poliittisesti että myös henkilökohtaisella tasolla. Hariri nuorempi on jopa syntynyt Saudi-Arabiassa. Koko perheen mittava business-imperiumi on monin tavoin kytköksissä saudiarabilaiseen rakennusfirmaan Saudi Oger (سعودي أوجيه), jota on viime vuosina syytetty lahjuksista ja työntekijöiden huonosta kohtelusta.

Läheinen yhteys tarkoittaa käytännössä sitä, että Hariri nuorempi on myös poliittisesti sidottu Saudi-Arabian tahtoon. Tämä on jo riittävä syy sille, että monet epäilevät hyvin perustein Haririn eron tapahtuneen Saudi-Arabian tahdosta. Samalla on hyvinkin todennäköistä, että myös Yhdysvallat oli tietoinen kuviosta.

Saudi-Arabia aikoo haastaa Iranin vallan Libanonissa

Iran ja Syyria menettivät merkittävästi asemiaan Libanonissa niin sanotun seetrivallankumouksen seurauksena keväällä 2005, kun Syyrian joukot joutuivat vuosikymmenien ”läsnäolon” jälkeen vetäytymään maasta. Vallankumouksen sysäsi liikkeelle silloisen pääministerin Rafiq al-Haririn (Sa’ad al-Haririn isän) murha ystävänpäivänä 2005. Seetrivallankumous yhdisti ensimmäistä kertaa merkittävän osan kristittyjä ja sunneja yhteisen poliittisen tavoitteen taakse.

Aikaisemmin Syyrian miehityksen vastustaminen oli ollut pitkälti kristittyjen hanke. Seuraavien vuosien kuluessa Syyria ja Iran kykenivät kuitenkin jälleen osittain palauttamaan asemansa maassa. Arabikevään ja Syyrian sisällissodan alun jälkeen Libanon on korostetusti ollut yksi näyttämö, jolla Saudi-Arabian ja Iranin välistä valtataistelua käydään. Se, että Assad on tukijoidensa avulla onnistunut säilyttämään asemansa, on ilman muuta vahvistanut Iranin leirin asemaa myös Libanonissa. Tähän on olennaisesti vaikuttanut libanonilaisen šiia-yksityisarmeijan ja -puolueen Hizbollahin aktiivinen osallistuminen Syyrian sisällissotaan Assadin regiimin puolella.

Minä olin yksi lukuisista, jotka tulkitsivat kristityn kenraalin Michel Aounin nousun maan presidentiksi viime syksynä heijastelevan juuri Iranin vahvistuvaa asemaa. Hizbollahin liittolainen Aounhan oli vuosien ajan punainen vaate saudeille. Hänen nousunsa presidentiksi kertoi saudien pettymyksestä Libanoniin ja liittolaisiinsa siellä. Osana silloista lehmänkauppaa Sa’ad Hariri nousi kuitenkin maan pääministeriksi ja kansallisen yhtenäisyyden hallituksen johtoon. Samassa hallituksessa on ollut mukana myös Hizbollah, jota monet pitävät tämän hetken todellisena johtajana Libanonissa.

Mitä siis nyt on tapahtunut? Onko Saudi-Arabia muuttanut taktiikkaa? Ilmoitus Haririn erosta tapahtui samana viikonloppuna, kun Saudi-Arabiassa pantiin toimeen hämmästyttävän laaja maan poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin kohdistunut pidätysaalto, joka monin tavoin toi mieleen Vladimir Putinin suorittamat, potentiaalisiin kilpailijoihin kohdistuneet puhdistukset Venäjällä tai presidentti Xin korruption vastaisen taistelun Kiinassa.

Harva varmaan osasi odottaa näin rajua toimenpidettä kruununprinssiltä, vaikka paljon onkin jo ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun Salmanista tuli hallitsija ja tämän pojasta Muhammad bin Salmanista ensin puolustusministeri ja sittemmin kruununprinssi.  Samana viikonloppuna myös Jemenin huthien raportoitiin ampuneen ohjuksen lähelle Saudi-Arabian pääkaupunkia Riadia. Moni tarkkailija näki luonnollisesti yhteyden Haririn eron ja Arabian niemimaan tapahtumien välillä. Jotkut ovat jopa arvailleet, että Hariri olisi monien saudioligarkkien tavoin yksi de facto pidätetyistä. Arvelua on perusteltu sillä, että Hariri ei ole uskollisesti antanut omaisuuttaan Muhammad bin Salmanin uudistuksiin, vaikka hänen tulisi olla kaikesta kiitollisuudenvelassa saudeille.

Perustellumpaa on liittää tapahtumat Iranin vastaiseen taisteluun. Se, että Hariri ilmoitti erostaan Riadissa ja puhui eropuheessaan korostetusti sauditermein, alleviivaa tietoisesti Saudi-Arabian mahtia. Lokakuun kuluessa Saudi-Arabian Persianlahden asioiden ministeri, huomattavan näkyvässä asemassa oleva Thamer al-Sabhan kiihdytti selvästi Hizbollahin vastaista kampanjaa. Myös Yhdysvallat kiristi Hizbollahin vastaisia pakotteita.

Kuka tulee Haririn tilalle?

Lokakuun alkupuolella Sabhan vaati kansainvälisen Hizbollahin vastaisen liittoutuman muodostamista. Huomattakoon, että Sabhan oli tärkeässä roolissa myös Haririn nimittämisen yhteydessä vuosi sitten. Myöhemmin lokakuussa hän julisti, että niitä jotka tekevät yhteistyötä Hizbollahin kanssa, tulisi rankaista ja syytti Libanonin hallitusta toimettomuudesta. Sabhan on myös toistuvasti vaatinut Hizbollahin erottamista hallituksesta. Lopulta Haririn kanssa pidetyn tapaamisen päätteeksi Sabhan twiittasi, että lähiaikoina tapahtuu ihmeellisiä asioita. Muutama päivä myöhemmin Hariri sitten erosikin. Kuudes päivä marraskuuta Sabhan sanoi al-Arabiyya-uutiskanavan mukaan, että ”Libanon on Hizbollahin ja sen takana olevan Iranin panttivanki” ja, että Saudi-Arabia kohtelee Libanonin hallitusta jatkossa kuin se olisi julistanut sodan.

Näyttää ilmeiseltä, että Saudi-Arabia aikoo haastaa Iranin nyt myös Libanonissa. Yhdysvaltojen entinen Israelin suurlähettiläs Daniel Shapiro pohtii Haaretz-lehdessä mahdollisuutta, että Saudi-Arabia pyrkii saamaan aikaan sotilaallisen konfliktin Hizbollahin ja Israelin välille (). Haririn syrjäyttäminen asettaa Hizbollahin selvemmin vastuuseen Libanonin suurista ongelmista, minkä seurauksena Hizbollah voi päätyä hakemaan konfrontaatiota Israelin kanssa, mikä kiinnittäisi libanonilaisten huomion pois maan ongelmista ja palauttaisi Hizbollahin menneen kunnian ”Israelin aggression” vastustajana. Toisaalta Hizbollah on nyt niin kiinni Libanonin ja Syyrian ongelmissa, ettei sillä ehkä ole halua ottaa näin suuria riskejä.

Haririn asema Libanonin sunnien kiistattomana johtajana on viime vuosina selvästi heikentynyt osin siksi, että hän on oleskellut paljon maan ulkopuolella joko Ranskassa tai Saudi-Arabiassa. Toinen syy on se, että Haririn omaisuus on kutistunut huomattavasti eikä hän enää pysty ostamaan suosiota entiseen tapaan. Libanonissa poliitikon arvo perustuu siihen, kuinka hyvin hän pystyy kanavoimaan rahaa kannattajilleen.

Vuoden 2016 paikallisvaaleissa Haririn Mustaqbal-puolueesta (”tulevaisuus”) eronnut Ashraf Rifi nousi yllättävän kovaksi haastajaksi Harirille. Yksi mahdollisuus on, että Haririn syrjäyttäminen liittyy myös siihen, että saudit haluavat vahvistaa jyrkän Hizbollahin vastaisista kommenteista tunnetun Rifin asemaa. Eli tosin sanoen, Hariri olisi menettänyt asemansa Saudi-Arabian miehenä Beirutissa. Rifi on entinen kenraali ja Saudi-Arabia on jo pitempään tukenut turvallisuuskoneistosta nousevia ”kovia miehiä”, jotka pistävät islamistit koville. Mubarak ja Sisi ovat tästä erinomaisia esimerkkejä.

Luvassa taloudellista ja yhteiskunnallista epävarmuutta

Saudi-Arabian viimeaikainen toiminta palauttaa Libanonin siihen suuren epävarmuuden tilaan, joka maassa vallitsi ennen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostumista viime joulukuussa. Vaikutukset maan taloudelle voivat olla vakavia. Vielä vakavampaa on se, että eri uskonnollisten ryhmien välit voivat merkittävästi kiristyä uudelleen. Syyrian sisällissodan aikana on vallinnut eräänlainen konsensus siitä, että eri osapuolet, ennen muuta Saudi-Arabia ja Iran, pitävät Libanonin sotilaallisen konfliktin ulkopuolella, mikä on pääosin tapahtunutkin. Nyt tilanne on vaarassa muuttua erityisesti, jos poliittinen tyhjiö jatkuu pitkään.

On myös syytä epäillä Yhdysvaltojen kykyä ja halua rauhoittaa tilannetta. Jared Kushner kävi Saudi-Arabiassa lokakuun lopulla eli hieman ennen tuoreimpia käänteitä. Tämäkin viittaa siihen, että Yhdysvallat ei vastusta nyt käytettyjä rajuja otteita.  Mikä sitten sai Saudi-Arabian muuttamaan politiikkaansa Libanonissa, jossa se vain vuosi sitten hyväksyi yhteishallituksen? Yksi syy voi olla se, että kruununprinssi Muhammadin asema on selvästi vahvempi tänään kuin vuosi sitten. Lisäksi Hizbollahin ja Iranin asema on edelleen vahvistunut sekä Syyriassa että Libanonissa. Myös Jemenin sodalla on yhteys kehitykseen. Kaikki tämä enteilee pahaa Libanonille. Seuraavaksi odotamme Iranin siirtoa.